Blogi

Marike sai tehtyä kotisivut, mihin tuli uusina toimintoina blogi ja vieraskirja. Pitäähän tätä blogia nyt testata, miten se toimii.

Olen aina rakastanut sadepäiviä. Haen nytkin tunnelmaa, jota koin joskus lapsuuden sadepäivillä; katsellen ikkunasta ulos tummaa taivasta ja kokea samaan aikaan kodin lämpö.

Vilttiin kääriytyminen tuntuu hyvältä.

Tänään on kuitenkin ollut jotenkin poikkeuksellisen vetämätön olo. Huomasin nukahtaneeni sohvalle ja herääväni niskat hieman linkussa. Ajatukset kulkeutuvat jälleen hoitamattomiin asioihin. Miten niitä riittääkin niin paljon. Pitääkö ottaa lista käyttöön, mietin? Jonkinlainen lista voisikin auttaa tämänhetkistä kaaosta, mitä päässäni pyöritän.

Aloitetaan Liekistä.

Aika moni on lukenut pokkarin loppuun. Minulla on tekstistä hyvin ristiriitainen olo. Kiireellä tuotettu kirjanen on täynnä kirjoitusvirheitä, pientä epäloogisuutta ja ulkoisia rempsahduksia.

Rempsahdus, hmm, onpas siinä hyvä sana kuvaamaan tämän hetkistä olotilaa. Elämä on kuin verho, joka roikkuu puoliksi kiinnitettynä tankoonsa. Rempsahtaen ja tehden mutkan kokonaiskuvaan.

No, miten sen verhon saa aseteltua takaisin tankoonsa? Korjaamalla. Niin se on tehtävä Liekillekin. Korjata tekstiä ja lähettää uusi teksti eteenpäin. Ja kun olen korjannut tekstin, voi käännöstyö alkaa.

Nyt olen saanut jo yhden asian päässäni eteenpäin. Liuta muita juttuja odottaa arkea. Jotta saisin aikaa korjaustyölle, on minun annettava aikaa myös itselleni. Sen sijaan, että täytän tämän hetkisen elämäni kaikella mahdollisella tekemisellä ja miettimisellä, on aika laittaa asiat järjestykseen.

Yksitellen.